Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Neuloksen ja kudoksen käytön valmistuksen tarkastelua

 

Kudottu vaiko neulottu kangas? Kumpi lyö toisensa? Lyökö neulosten valmistus kudonnan laudalta? Siinäpä 1000 taalan kysymys? Siihen vastaaminen ei ole aivan yksioikoista ja helppoa, niin kuin 30 v. sitten luultiin. Tänään kudotaan ja neulotaan kankaita kummallakin systeemillä enemmän kuin koskaan ennen, molempia. Eräillä alueilla neulos on vallannut etenkin vaatetuspuolella alaa kutomolta.Tämä on varsinkin ilmennyt paitapaino tuotteissa ja kun tehdään brodeeraus. Neulos on osoittautunut tietyillä lohkoilla, kuten alusvaatteiden ja naisten tiettyjen päällysvaatteiden materiaalina myös käyttäjän kannalta sopivammaksi kuin kudos. Toisaalta on muodostumassa selvä heilahtelualue, jonka merkitys tämän vuosikym­menen lopulla tulee huomattavaksi ongelmaksi sekä kutojille että neulojille. Muodin oikut voivat heittää rajustikin neulosten kulutusta joksikin aikaa kutojien hyväksi ja päinvastoin.

 

Yritysten ongelmaksi muodostuu:

  • kuinka tällaiset äkilliset heilahdukset voidaan aavistaa ja väistää etukäteen ilman tuhoisia seurauksia
  • kuinka selvitään kulutusheilahdusten aallonpohjien ylitse ja kuinka pystytään taloudellisesti hyödyntämään täystehoisesti kysynnän huiput.

 

1.Kudoksen ja neuloksen rakenteellinen ero

 

Kudos muodostuu kahdesta lankajärjestelmästä, jotka ovat periaatteessa toisiinsa nähden kohtisuorassa. Ne ovat kankaassa suhteellisen suorassa, mutkittelu on verraten vähäistä. Siten kudos on rakenteeltaan peri­aatteessa 2-dimensionaalinen. Neulos on rakenteeltaan 3-ulotteisempi. Neulos muodostuu yhdestä lankajärjestelmästä. Kudeneuloksessa tuote voi muodostua yhdestä langasta ja lanka juoksee tuotteessa periaatteessa edestakaisin leveyssuunnassa. Perätysten tehdyt silmukat ovat toisiinsa nähden rinnatusten ja saman rivin silmukat on tehty samasta langasta.

 

Loimineuloksessa tuote muodostuu yhtä monesta vertikaalisesta langasta kuin tuotteessa on silmukkavakoja. Lanka juoksee periaatteessa tuotteen pituussuunnassa. Siten jokainen samalla rivillä tehty silmukka on vahvistettu eri langasta.

 

2.Teknillistaloudellinen puoli

Teknillistaloudellisina kysymyksinä voidaan vielä todeta:

 

  • lanka muodostaa raaka-kudeneuloksen hinnasta noin 70 %, vastaavasti loimineuloksilla noin 90 %.

Ts. raaka-aineen hinnalla on suuri vaikutus tuotteen hintaan. Toisaalta neulomistapahtumalla on suht. pieni osuus tuotteen jalostusarvossa. Siihen uhrattu satsaus laadun hyväksi värjäystä ja viimeistystä ajatellen on ilmeisen kannattavaa! Samasta syystä neuloksen laaturiski kudokseen verrattuna ns. vaatetusteollisuuden kankaana on suuri. Kun samalla "virhe­ kannalla” kutomateollisuudessa jää vielä hyvitysten jälkeen kutomistyölle jotain katetta, ei neuloksista saada enää edes langan hintaa. Lisäksi raakaneuloksesta ei voida virheitä korjata ja parsia niin kuin kudotuilla kankailla.

 

  • kudeneulontaan sopivat silmukkalangaksi ns. tehostelankoja lukunottamatta kaikki lankalaadut - kehrätyt, sileät ja kiharretut filamenttilangat - tehostelangoista vain ne, joissa ei ole suuria läpimitan vaihteluja. Jos loimineulonnassa halutaan suuria tuotantonopeuksia ja konehienouksia, tulee silmukkalankana kysymykseen vain filamenttilanka joko sileänä tai kiharrettuna - lähinnä PA ja PES. Tämä on ollut suurin rajoitin loimineulonnan leviämiselle em. alhaisen jalostusasteen ja vaikean rullaantumistaipurnuksen lisäksi. Koska silmukkalangan osuus väkisinkin jää suureksi, on kuderashereillakin tapulikuitulangoilla vaikea päästä yli 50 %:n osuuteen. Lisäksi täytekude jää tuotteen nurjalle puolelle - tuotteessa 2 puolta. Vaikeuksia syntyy tästä syystä värjäämisessä ja painamisessa.

- kudeneulonta ja etenkin ns. elektroninen tasokoneneulonta sopii hyvin lyhyille valmistussarjoille - paremmin kuin kutominen. Lyhyillä sarjoilla kuto­misen esityöt toimelle muodostavat suuren kustannustekijän sekä toimitusvalmiutta hidastavan rajoi­tuksen vaadittaessa lyhyitä toimitusaikoja. Loimi­ neulonta sopii taas vain massatuotantoon ja pitkille sarjoille. Lisäksi loimineulonnan suhteen on muistettava lisä rajoituksina:

a)mentäessä yli 3 reikäneulaparrun sidoksiin jou­dutaan oleellisesti tinkimään koneen käyntinopeudessa, jopa alle puoleen.

b)käytännössä loimineulonnassa on vaikea ylittää 70 % hyötysuhdetta. Tukinvaihdot syövät oleellisen osan koneen kokonaisajasta ja voivat muodostua taloudelliseksi ongelmaksi monireikäneulaparruisilla koneilla. On muistettava, että loimi neulonnassa kuluu silmukka - ja täytekudelankaa vähintäin 5 kertainen määrä valmistettua tuotejuoksumetriä kohden.

c) mallinvaihtokustannukset loimineulonnassa niin työ-, malliketjumateriaali- kuin koneseisokki tunteina ovat suuret. Elektronisen malliohjauksen odotetaan tuovan jonkin verran parannusta, mutta ei samassa suhteessa kuin kudeneulonnassa.

d)loimineulonta vaatii tukkien valmistamiseksi omat esityönsä. Loimitukeilta vaaditaan korkeaa laatutasoa ja työntekijöiltä korkeaa ammattitaitoa ja huolellisuutta.

e)myös ns. loimifröteeneulosten valmistus ei ole niin edullista kuin helposti luulisi. Runsaat tukinvaihdot syövät todellisen hyötysuhteen alas. Lisäksi saatu tuote on harvahko - köyhä, suuria nukkatiheyksiä ja hyvää pohjan tiiveyttä ei voida saavuttaa.

©2018 nummijarvicampng - suntuubi.com